Prologi

-Tarvitsisin sellaisen palikan jonka saa kätevästi ripustettua korvaan.
Olisin luullut, että matkapuhelinliikkeen pojalla piuhat yhdistäisivät toiveeni heti oitis handsfreelaitteeseen, mutta ei.
-Anteeks mitä?
-No sellaisen mustan mötikän joita tärkeet ihmiset käyttää.
Pojan ilmettä ei voi sanoin kuvailla. Ilmeisesti hän ei tiennyt mitä tarkoittaa tärkeä ihminen. Tai sitten minulla oli huulipunaa hampaissa. En tarkistanut asiaa, mutta jatkoin:
-Hänsfrii.
Pojan ilme kirkastui (ja sanoi: “Viimeinkin! Täti alkoi puhua tekniikkaa.” Siis ilme. Ei suu.)
Sitten alkoi tenttaaminen:
-Mihinkähän laitteeseen?
-Ei laitteeseen kun korvaan.
-Niin mutta päätelaitteeseen?
Oli minun vuoroni näyttää sanoinkuvaamattomalta. Tai sitten syy oli taas huulipunassa.
-Siis puhelimeen. Mihin puhelimeen?
-No kännykkään.
“Ei jestas mikä dorka.”, sanoi pojan ilme.
-Minkälainen kännykkä teillä on?
-Musta, sellainen jossa on kamera. Siitä oli akku tyhjä, joten jätin sen kotiin (joka oli vale, puhelin oli nimittäin kassissa).
-Onkohan se mitä merkkiä?
(Poika alkoi hikoilla ja huokailla... Voi ei! Tämä täytyy saada loppuun äkkiä.)
-Varmaan Nokia. Mitä väliä sillä on. Sehän on ihan risakin. Ja ottaa huonoja kuvia.
-No niillä kuvilla ei ole tämän hänsfriiasian kanssa mitään tekemistä, mutta pitäisi tietää merkki ja malli että osataan myydä yhteensopiva laite.
-No, jos se sopii korvaan niin minä otan sen. Sovitaanko niin.
Taas se ilme.
-jaaa.... (ja luultavasti myös huokaus, en ole varma).
-Katotaanko tosta seinältä noita puhelimia jos siinä vaikka olisi sellainen kuin teillä.
Ja vielä tarkennus:
-Niin nähtäisiin siitä se malli.
Mikäpä siinä. Mennään seinälle ja osoitetaan jotain puhelinta.
-Vaikka tuo.
(Älä kysy! Myy nyt vaan se palikka!)
- - - - - - - -
Poika ei sanonut mitään, mutta katosi takahuoneeseen ja palasi laatikko kourassa.
-Tällainen.
-Sitä pitää sovittaa.
Poika avasi laatikon. Minä sovitin palikkaa korvaan. Hyvästi istui.
-Maksan kortilla.
Uskokaa tai älkää, poika melkein hymyili.
-Hyvää päivänjatkoa. Toivottavasti tämä nyt käy siihen teidän puhelimeen.

En saanut sanotuksi pojalle, ettei laiteyhteensopivuudella ole niinkään väliä, jos käyttää palikkaa korvallaan siksi, että voi julkisellakin paikalla puhua ääneen itsekseen leimautumatta kylähulluksi.